Karjalan kielen kurssi (ZIS221)

Miikul Pahomov                                                   

HY kevätlukukausi 2011, 2013

http://www.webbisivu.com/karjalantutkimusseura/

 

 

Aunuksenkarjalan sanasto

(Opetusmoniste)

 
Lainakerrostumat

 

Vanhimmat lainakerrostumat

1. balttilaiset lainat (2000–1500 eKr.), esim. heiny, herneh, kaglu, kauhu, lohi, paimoi ’paimen’, regi, taivas, tytär, vaha;

2. germaaniset lainat (1500–500 eKr.), esim. ahjo, armas, haudu, hukku ’susi’, hädä, kagru ’kaura’, kana, lammas, peldo, porras, taba;

3. slaavilaiset lainat (500-luvun jälkeen jKr.), esim. abei ’apea’, cirpi ’sirppi’, ikkun (< slaav. okno ’ikkuna’ + ikona ’ikoni’), kiiseli, kuomu ’kummi’, kuožali ’kehräpuu’, liävy, luadie ’laatia, tehdä’, luadu ’laatu’, luzikku ’lusikka’, miäry, pajattua ’laulaa’, paltin, perti ’pirtti’, piirai ’piirakka’, pirdu ’pirta’, päcci ’pätsi, uuni’, raja, žiivattu ’elukka’, žiäli ’sääli’, talkun, tauttu ’taltta’, tavar, tusku, virbi ’pikilanka’, vastu ’vihta’, veräi ’veräjä; ulko-ovi’, virboi ’palmusunnuntai; pajunvarpu, virpa’, virstu, virzu, värtin.

Kristinuskoon liittyvät, esim. pappi, pagan ’likainen, epäsiisti’, risti-, riähky ’synti’. 

 

Venäläislainat

 

1. vanhimmat venäläislainat, esim.

(U-vartaloiset, alkuaan maskuliiniset) cuaju- ’tee’, miäccy- ’pallo’, ruaju- ’paratiisi’, stuanu- ’katettu metsästäjän suoja’, svuattu- ’kosija; puolison miespuolinen sukulainen’, uadu- ’helvetti’;

(a, o, i -vartaloiset, alkuaan feminiiniset) vuiška- ’ullakko’, viero- ’usko; uskonto’, vuitti- ’osa’;

(a-vartaloiset, alkuaan neutrit) gor’a- ’murhe; raukka’, muila- ’saippua’, st’okla- ’lasi’;

 

2. nuorimmat venäläislainat, esim.

(a-vartaloiset, alkuaan maskuliiniset)  brigadiira- ’työryhmän johtaja’, telefona- ’puhelin’, štuaba- ’esikunta’;

(a-vartaloiset, alkuaan feminiiniset) briguada- ’työryhmä’, caška- ‘juomakuppi’, doroga- ’tie’, strela- ’nuoli’, škola- ’koulu’.

 

 
Tunnusomaiset piirteet

a. Venäläisiä lainoja, esim. kniigu ’kirja’, stola ’pöytä’, miero ’maailma; ihmiset’, pila ’saha’, suari ~ cuari ’tsaari, kuningas’, bualu ’tanssijuhla’ ym. – ks. Lainakeroostumat.

 

Slaavilaisperäinen refleksiiviverbi rodiekseh ~ roitakseh on alkuperäisestä merkityksestä (’syntyä’) kehittynyt monimerkitykselliseksi – ’tulla; alkaa; tapahtua jne.’ Vitele: Caarih rodiaa baalu. (Konkka, Tupitsyna 1967, s. 405) ’Kuninkaan palatsissa järjestetään tanssijuhla’.

 

Uskontoon liittyviä kirkkoslaavilaisia lainasanoja, mm. praasniekkojen eli juhlien nimiä, esim. Spuassu (yks. vartalo Spuassa-) ’Vapahtaja; Herran kirkastuminen 19.8.’; S(t)roiccu (yks. vartalo S(t)roicca-) ’Pyhä Kolminaisuus; Helluntai’  – lisää esim. ks. Vokaalit, kohta 2.

 

b. Aunuksen sanojen semanttisia ominaisuuksia, esim. kirju ’kirjain; kirja; lukutaito; kirjonta’ (opastamah kirjah ’opettamaan lukutaitoa’ – Makarov 1990, s. 143), pagan rengi ’likasanko, roskaämpäri’, kyly ’sauna’, kazakku ’renki, palvelija’, hukku ’susi’, kondii ’karhu’, reboi ’kettu’, ruskei ’punainen’, ozakas ’onnellinen’, hiilav(u) ’kuuma’, päivy ’päivä; aurinko’, pajo ’laulu’ jne.

 

Eräät vanhat sanat eroavat suomalaisista vastineista huomattavasti merkitykseltään, esim. hätki ’pitkä aika’, vrt. suom. hetki; syndyö ’mahtua’, vrt. suom. syntyä; maltua ’osata’, vrt. suom. malttaa; suarnu ’satu’, vrt. suom. saarna; oppie ’koettaa; maistaa; yrittää’, vrt. suom. oppia; lykätä ’heittää; hylätä; lopettaa’, vrt. suom. lykätä; lähte ’avanto’, vrt. suom. lähde.

 

c. Sanaston osalta aunus eroaa myös lähimmistä kielisukulaisistaan, esim.

”odottaa”: aun. vuottua, vrt. veps. varastada, lyyd. Kj vuotta;

”kylvää”: aun. kylviä, vrt. veps. semeta, lyyd. Kj siemeta;

”tappaa”:  aun. tappua, vrt. veps. rikta, lyyd. Kj rikta;

”puida”: aun. puija (ruistu), vrt. veps. tapta, lyyd. Kj tapta (riihes);

”ymmärtää”: aun. ellendiä, vrt. lyyd. Kj el’geta, karjP ymmärtyä.

 

d. Uudissanastoa, esim. pakkaskuu ’tammikuu’ (ja muut kuukausien nimet, joita sepittäessä käytettiin suomen malleja), heinykuu (< suom.), vrt. iuljankuu (ks. Suomen Sodavoimien Ylipeälikön Kuuloitus Karjalan rahvahal 1941); astevaihtelu  (< suom.); runoelmu (< suom.; ks. Brendojev, Vladimir. Kadajikko. Runot da runoelmu. Petroskoi 1986), muah/tuoju ’maahantuoja’ (< suom.);  vabahus (< suom. vapaus); seuru (< suom. seura), vrt. aun. siebru ’yhteinen työ’ (KKS-V, s. 361); kobraccu ’kännykkä’ ym.